Ad Channel told the girl that you have a thin much the better!

Se on palannut takaisin, kurkkua painaa kauhean kuristava tunne, tuntuu kuin tukehtuisin.

Kauhea tunne.

Juttelin erään tytön kanssa äsken jonka kanssa nähtiin täl viikol, hän sanoi että olin laihtunut, näkyykö se muka? En usko, en itse näe sitä, joten en ole voinut laihtua ulkoisesti.

Ensiviikolla pitää saada ainakin -2kg pois. Jollen saa, se ei tiedä mitään kaunista. Jollen saa sitä pois. Elän seuraavan viikon sitten alle 600kcal! Painon pitää alkaa hinautumaan alas, en siedä noita lukemia. Suoraan sanoen oksetan itseäni.

I ate already, Mom.
Don't worry about me,
I will lose weight only slightly.

Kouluhommia pitäisi alkaa väsäämään ensviikolla, ei mitään inspiraatiota, ei jaksa jotenkaan kiinnostaa, en jaksa välittää moisesta. Voisin harjoitella matematiikkaa laskemalla kaloreita?

Aika hyvä idea. Suorastaan täydellinen.

Ei mitään kiinnostusta palata osastolle taas maanantaina. Ei minkäänlaista kiinnostusta. Eipä ainakaan aamupalaa tarvitse syödä. Eli pääsen kello 11 asti menemmään nollalla kalorilla. Sitten se taistelu alkaakin, lipitän vessassa litran vettä, niin se kuvotus sen jälkeen on sellanen että ei paljoa ruokaa syödä. Tunnen silti suurta pelkoa, entä jos epäonnistun? En saa epäonnistua. Luin jostain että joku tyttö pudotti 9kk n. 42kg. Eli minun pitäis saada myös 9kk pudotettua sama määrä, mieluiten vaikka hiukan enemmän. Mutta olen päättänyt että 50kg on maximi. Sitä alemmaks en painoani laske, en anna ihmisille mahdollisuuksia tunkea minua minnekkään syötettäväks ja lihotettavaks. Minä onnistun, en anna itselleni muita vaihtoehtoja, en anna. Minusta tulee täydellinen lasienkeli, jota kukaan ei voi koskea.

Minussa on vahvuutta, osaan peitellä asioita yllättävän hyvin, aika lahjakkaastikkin. Ei minun tarvi kun hymyillä ja se on siinä. Hymyilen vessassa ja juon litratolkulla vettä ennen punnitusta. He eivät koskaan ole huomanneet miten lahjakas olen suunnittelemaan ja peittelemään jotta pääsen unelmaani. Sen eteen teen mitä tahansa.