Täällä on aivan pilkkopimeetä, no tietenkin, nyttenhän on yö, huominen.

Nautin pimeyden luomasta hiljaisesta rauhasta, ei turhia ääniä, painostamaton hiljaisuus.

Pimeässä voin tuntea itseni pelkäksi ääriviivoiksi, en ole ihminen, jotain aivan muuta, ääriviivoja täynnä oleva olento, ahdistus katoaa hetkeksi, tuntuu että sielu vapautuu, pieneksi hetkeksi, pieni hetki tuo voimaa, uskoa. Rauhaa. Ihan kun voisi vain nousta ilmaan, nousta ja nousta, yritän kurottautua, nousta, mutta en nouse. Pysyn maassa, pian tuskan ympyröimänä.

Haluan olla muuta kun minä.

Tunnen sormeni lipuvan pitkin ihoani, olenko oikeasti ihminen? vailla elämää.

Tunnen ihmisen ääriviivat, tulen taas esiin pimeydestä, minä, ihminen.

Seisoin talon seinustalla, katselin taivasta, pilkkopiemeä, ei tähtiä, mihin ne on kadonnut elämästäni? Pilvet peittivät ensin auringon, sitten kuun ja nytten tähdet. Miten näen kylkea pimeällä tiellä? Näen vain pimeän tien, jossa ei näy mitään, ei mutkaa, pelkkää mustaa pimeää. Lähdin hapuillen etsimään onnea, ja eksyin pimeyteen, entisestään pimeyteen, katosi kaikki ympäriltä.

Rintakehä nousee ja laskee, milloin nopeammin, milloin todella hitaasti ja harvoin. Sydän sykkii hitaan rauhallisesti. Tuska ja pelko painaa sen kasaan, läjään, peiton alle piiloon, ja pahaolo istuu sen päälle ja sydän kuolee.

I don't belong in this world, I never heard either.

s

Sieluni on kadonnut, liekkö noussut pilviin. Pilven reunalla se heiluttelee jalkoja joissa on mustat tennarit pinkeillä nauhoilla solmittuna. Päällään musta mekko, hiukset palmikoilla, kasvot vakavasta ilmeestä sulonut pieneen vapautuneeseen hymyyn. Sielu tietää että nyt on vapaa, eikä kukaan voi kahlita sitä enään, koskaan.

Mutta se oli vain pieni pala unelmaa, joka ei vielä toteudu. Tyttö yrittää vapautua, kahleista jotka häntä puristaa ja kuristaa. Tämä pienen pieni elämä on vain yksi pieni pala suurta painajaista, josta kukaan ei kaikkea edes tiedä, pieni, mutta samalla niin suuri painajainen joka ajaa tytön pienen sielun nurkkaan ja sylkee päälle, nauraa ja pilkkaa.

Tyttö yrittää pyyhkiä kyyneleet mekkonsa helmaan, pian kyyneleet kuivuvat, sulkevat tytön toiselle puolelle. Pimeään ja kolkkouteen.

s

Se luikerteli kuin käärme paratiisiin, vei onnen ja ilon. Tuhosi kaiken onnen.